22. syyskuuta 2010

Utopiaa etsimässä

Viime viikonloppuna kävimme Sointulassa, joka sijaitsee Malkosaarella (Malcolm Island) aivan Port Mc Neilin kupeessa Vancouverin saaren pohjoisosassa. Ajoaika Victoriasta sinne on noin 6,5 tuntia. Panua Sointula kiinnosti ihan työnsä puolestakin, tutkiihan hän osuuskuntia, ja niitä mahtuu Sointulan historiaan.
Sointula cooperative store
Sointula oli suomalaissiirtolaisten perustama utopia. Suomalaiset kaivosmiehet olivat kyllästyneet Nanaimon kaivoksien tylyyn meininkiin ja pyysivät Suomesta apuun Matti Kurikkaa, joka oli utopisti, sosialisti ja lehtimies. Kurikan johdolla he ostivat Malkosaaren omaksi utopistiseksi yhdyskunnakseen vuonna 1901.

Tarkoitus oli luoda yhteisö, jossa oli yhteisomistus ja kaikki olisivat samanarvoisia. Lapsille oli päiväkoti, jotta myös naiset voisivat tehdä töitä kuten miehet. Sointulassa oli säännölliset voimistelutuokiot, musiikinopetusta, konsertteja ja näytelmiä.

Utopialla oli kuitenkin nopea loppu. Sointulassa oli paha tulipalo, Kurikka teki huonoja päätöksiä, maanviljely ei kannattanut ja velkojat olivat niskassa. Neljän raskaan vuoden jälkeen siirtolaiset palauttivat saaren takaisin Brittiläiselle Kolumbialle. Osa, kuten Kurikka, jätti saareen taakseen, mutta osa suomalaisista jäi elämään Sointulaan, ja he ostivat itselleen maata.

Sointulasta tulikin arkisempi ja käytännöllisempi suomalainen yhdyskunta, jossa keskityttiin kalastukseen ja metsätöihin. Saari pysyi pitkään hyvin suomalaisena, kunnes 60-luvun lopulla saari sai uusia asukkaita yhdysvaltalaisista hipeistä, jotka halusivat "takaisin luontoon". Nykyään Malkosaarella on noin 800 asukasta, joista noin 50 puhuu vielä suomea.

No, se lyhyesti Sointulan historiasta. Lauttamatkan jälkeen menimme syömään lounasta kahvilaan, joka oli vastapäätä Sointulan vuonna 1909 perustettua osuuskauppaa. Kalakeitto oli kerrassaan herkullista. Kävimme ruokaostoksilla osuuskaupassa ja sitten hakemassa Sointulan rautakaupasta minulle kumpparit, kun viikonlopusta vaikutti tulevan sateinen. Menimme katsomaan kalastaja-aluksia Sointulan venesatamaan, ja sen jälkeen meillä olikin treffit Gloria Williamsin kanssa Sointulan museossa.

Gloria on yksi museon vapaaehtoisista työntekijöistä. Hän kertoi sukunsa tulevan Kokkolasta. Museo oli täynnä Sointulan historiaa. Esimerkiksi suomalaisten seuraintalossa ollut esirippu roikkui museon seinällä. Esiripussa oli sirppiä ja vasaraa ja suomalaiskansallista maisemaa. Tuomas oli aluksi ihan tylsistynyt Panun Ergo-repussa, mutta sitten innoissaan, kun sai luvan kulkea ympäriinsä ja paukuttaa rumpua sekä soittaa urkuharmonia.

Majapaikkamme sijaitsi SSea 4 Miles cottagesea 4 Miles Cottages -nimisessä paikassa. Sointulan entisen majakanvartijan tytär Jill Miles ja hänen miehensä olivat rakennuttaneet kaksi mökkiä ihan rannan kupeeseen Kaleva Roadille. Näköala mökin ikkunoista oli ihan huikea ja varustelutaso hyvä. Rannalla kävellessä kuului, kun isot korpit raakkuivat suurissa kuusissa (vai olivatko ne Hemlokkeja tai jotain).

Seuraavana päivänä lähdimme tutkimaan saarta perusteellisemmin. Panu kävi aamun juoksulenkillään Mateoja traililla eli Mateojan polulla saaren keskiosassa ja puolenpäivän aikoihin lähdimme katsomaan majakkaa Pultenay Pointiin. Huomasimme rannalla, että puissa kasvoi valtavasti naavaa. Ilma olikin todella raikasta ja puhtaan oloista.

Seuraavaksi lähdimme pikkuvaellukselle Beautiful Bay trailille eli "Kauniin lahden polulle". Se alkoi Bere Pointin leirintäalueelta. Polun varrella kasvoi pohjoista sademetsää. Panun mielestä oltiin kuin Ugandassa. Metsä oli todella tiheää. Aluksi joka puolella oli Salal-pensasta, jonka marjat ovat kai jotain puolukan ja mustikan välistä. Polun varrella oli näköalapaikka, josta pystyi bongaamaan valaita (tai oikeammin nämä Orcat eli Killer whalesit ovat delfiinejä). Emme kyllä nähneet yhtään, mutta kuulimme leirintäalueella, että valaita oli ollut rannan lähellä aiemmin päivällä.

Illan tullen pistäydyin vielä Sointulan hautuumaalla. Kuten voi odottaa, se oli täynnä suomalaisin sukunimin varustettuja hautapaaseja. Omalta kohdalta mielenkiintoisin oli hautakivi, johon oli haudattu kapteeni William Mielty ja neljä muuta miestä, jotka olivat kuolleet Ocean Star-laivalla 60-luvulla. Isoäitini tyttönimi kun on Mielty ja tämä sukunimi ei ole kovin yleinen. Voisin sanoa, että hän varmaankin oli kaukainen sukulainen.

Lähdimme Sointulasta maanantai-aamuna heti sen jälkeen, kun olimme ostaneet bensaa paikalliselta Co-op-huoltamolta. Sointulan keskusta vaikutti yllättävän elävältä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kaupan edessä olevalla penkillä keskusteltiin vilkkaasti.

Laitoin paljon kuvia Sointulan matkaltamme kuva-albumiin Flickriin. Katso kuvat täältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti