Asunnostamme vielä sen verran, että asuintalossamme on viisi huoneistoa. Tämän talon naapureistamme olen tavannut vasta Paulin, joka asuu pohjakerroksessa ja opiskelee viulunsoittoa yliopistolla. Viulun ääntä en ole kuullut, joten taitaa harjoitella jossain ihan muualla.
Kun saavuimme Victoriaan vuokraemäntämme Joan oli meitä asunnolla vastassa kahden pienen valkoisen koiransa kanssa. Tuomas oli tietysti koirista aivan ihastuksissaan.
Asuntomme on täysin kalustettu, on televisiot, mikrot, kahvinkeittimet, lautaset ja jopa liinavaatteet. Asunnossa on tiettyä englatilaishenkisyyttä, on kokolattiamatot, paljon pöytälamppuja, tummia lipastoja ja seinillä paljon maalauksia.
Aluksi Tuomas oli minulta koko ajan kateissa, kun hän juoksi asunnon läpi ympyrää huoneesta toiseen. Ulkona on aidattu sisäpiha, jossa runsaasti kukkia ja puita. Valitettavasti myös korkeita kivirappusia, joten Tuomaksen kanssa saa olla tarkkana.
James Bayn asuntoalue, jossa asuntomme siis sijaitsee, on hyvin rauhallinen. Täällä on paljon todella kauniita vanhoja taloja ja hyvin hoidettuja puutarhoja.
Selasin paikallista kiinteistölehteä ja huomasin, että keskivertotalosta (3 makuuhuonetta)alueella pyydetään noin 600 000 Kanadan dollaria (n.450 000 euroa). Ihan samanlaisia hintoja kuin kotona Helsingin Vartioharjussa.
Vanhojen puutalojen lisäksi siellä täällä on matalia kerrostaloja ja vanhainkoteja.
Victoria on ylipäätäänkin suosittu asuinkohde eläkeläisille. Onhan täällä Kanadan leudoin ilmasto. Viikonloppuna teimme runsaasti ruoka- yms. hankintoja. Meillä oli auto vuokralla. Tuomakselle hankimme matkasängyn ja minä sain pehmeän ja matalan tyynyn (kun olen vähän nirso tämän niskani kanssa). Kävimme myös katsomassa Panun työpaikkaa yliopistolla ja ajelimme ympäri Victoriaa.
Keskustaan ei ole täältä pitkä matka, olisiko vähän yli kilometri. Kaupungille mennessä ensin tulevat vastaan Brittiläisen Kolumbian historiallinen museo ja komeasti iltavalaistu parlamenttitalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti