Vesielämää Vancouverissa

Vancouver oli pilvenpiirtäjiä, kuhinaa, rantaviivaa, Stanley Parkia ja lyhyellä vierailullamme myös jatkuvaa SADETTA. Osallistuimme Tuomaksen kanssa Panun työmatkalle Vancouveriin sunnuntaista keskiviikkoon.

Matkanteko oli tällä kertaa varsin helppoa. Victorian bussiasemalta otimme bussin Vancouverin keskustaan. Eli täällä saarella kun olemme, niin bussi ajoi ensin puolen tunnin matkan lauttarantaan Swartz Bayhin, sieltä lauttaan ja Tsawwassasissa pos lautalta ja noin tunnin matkan Vancouverin keskustaan. Tuomaksella oli onneksi bussissa uusiseelantilainen Brian-niminen nuoriherra leikkiseurana.

Huoneistohotellimme Times Square Suites oli tosi hyvin varusteltu. Sviitissä oli makuuhuone ja olohuone avokeittiöllä. Keittiössä oli astianpesukone, hella, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, vedenkeitin, jääkaappi, pesukone ja rumpukuivaaja. Kylpyhuoneessa oli kunnon amme ja televisiossa oli paljon kanavia. Pesukonetta tulikin sitten käytettyä, kun oli tuo pikkumies mukana.

Hotellin sijainti oli varsin ideaali, todella lähellä Stanley Parkia, mutta kuitenkin downtownin kupeessa Robson Streetin varrella.

Ainoat miinukset olivat kaiketi vilkas katu ja (ehkä turhan) lämmin makuuhuone. Toisille lämpötila olisi varmaan ollut oikein sopiva, mutta me olemme tottuneet viileään.

Suurin pettymys (tai kyllähän me tiesimme, kun olimme kerran säätiedotuksia vilkuilleet) Vancouverissa oli sää. Ensin ei satanut, sitten satoi vain pientä sadetta, sitten isompaa sadetta ja sitten aina vain isompaa ja kylmempää sadetta.

Maanantai oli varsin sateinen, tiistai ei onneksi ihan niin. Keskiviikkona aurinko jo pilkahteli, mutta meillä koitti jo kotimatka.

Sunnuntaina kiertelimme kaupungilla, maanantaiksi piti sitten jo keksiä sadekelin tekemistä. Päätimme mennä uimaan, koska Tuomas on sellainen pieni vesipeto.

Löysimme Vancouver Aquatic Centerin ihan keskustan kupeesta. Siellä olikin varsin mukavat kaksi taaperoallasta, jossa toisessa oli pieni vesiliukumäki.

Taaperoaltaat ovat siinä mielessä täällä Kanadassa (kahden kokemuksen perusteella) erilaisia, että vesi on kyllä todella lämmintä, sellaista vauvojen kylpyvesiluokkaa eli ehkä noin 37 astetta.

Tuomas halusi taas sukellella ja sukellella. Mietin, että koska pojan voisi oikein laittaa uimakouluun, kun yrittää jo kovasti uida. Ehkä ei kuitenkaan vielä, kun ei varmaankaan ymmärrä, että veteen voi myös hukkua.

Kävimme uimisen jälkeen lounaalla ja Panu vei ystävällisesti Tuomaksen nukkumaan hotelliin, ja itse sain vähän shoppailla. Kummatkaan miehenpuolet meidän perheessä eivät tykkää kaupoissa käymisestä - varsinkaan naistenvaateliikkeissä. Toinen lähtee karkuun ja toinen on kiukkuinen.

Tiistaina olikin Panun työpäivä esityksineen ja tapaamisineen, joten minä ja Tuomas lähdimme Stanley Parkiin Vancouverin akvaarioon.

Tuomas oli aluksi hyvin kiinnostunut kaloista, merihevosista, meritähdistä ja muista merenelävistä.

Näimme akvaarion sisätiloissa mm. haikaloja, rauskuja ja isoja kilpikonnia. Akvaarion leikkinurkassa Tuomas sai puuhailla ja kokeilla miltä simpukat ja ja meritähdet tuntuvat käteen. Tuomas oli hyvin innostunut, kun sai laittaa kätensä kylmään veteen ihan luvan kanssa. Ehkä vähän liiankin.

Akvarion ulkoaltaalla alkoi maitovalasshow. Ei siis delfiinishow, vaikka näimme niitäkin. Maitovalaat ovat valkoisia ja niillä ei ole selkäevää. Siis jos joku miettii. Ovat noin neli-viisimetrisiä. Tuomaskin tykkäsi, kun sai taputtaa valaiden sylkemis-, hyppimis- ja puhumistempuille. Näimme ulkoaltaissa myös saukkoja ja hylkeitä.

Monen tunnin kiertely akvaariossa ja pienimuotoinen lounasruokailu väsytti pojan niin, että hän nukahti rattaisiin Stanley Parkissa. Kiertelin jonkin verran puistossa, mutta sitten alkoi taas ripotella vettä.

Panu tuli työkuvioistaan takaisin joskus viiden aikaan ja sain viettää taas "omaa aikaa" ja käydä Vancouverin taidemuseossa. Halusin käydä, koska olin lukenut, että museossa on hyvä kokoelma kanadalaisen taidemaalarin Emily Carrin maalauksia.

Emily Carr oli syntynyt Victoriassa. Hänen syntymäkotinsa on todella lähellä Victorian asuntoamme. Hän on myös asunut St Andrews Streetillä eli samalla kadulla kuin me. Hänen kahdella sisarellaan oli talot tässä ihan nurkalla. Emily maalasi lähinnä metsää ja intiaanien toteemipaaluja.

Olin hyvin tyytyväinen, kun taidemuseossa oli näyttely "In dialogue with Carr", jossa nykytaiteilijat peilasivat omia teoksiaan Carrin teoksiin. Käytännössä samassa huoneessa oli aina jonkin nykytaiteilijan ja Carrin teoksia. Nyt vähän harmitti, kun emme käyneet Sointulassa käydessämme viereisellä saarella Alert Bayssa, jossa on vanha intiaanikylä. Emily Carr oli maalannut sieltä paljon eri teoksia. Mutta tuskinpa Alert Bay näyttää enää samalta kuin Emilyn aikoihin.

Tuomasta ei ole nykyisin niin kovin hauska viedä illalliselle ravintolaan. On ehkä hänelle vähän tylsää ja kuten voitte arvata, niin tylsistynyt taapero tekee kaikkea tuhmaa. Ratkaisimme asian hakemalla lähiravintoloista ruokaa kotiin. Oli kerrassaan leppoissa ja viinikin tuli halvemmaksi, kun sen haki paikallisesta supermarketista. Kokeilimme japanilaista (ei sushia), korealaista ja afrikkalaista ravintolaa. Parasta oli japanilainen kala-äyriäis-nuudeliruoka ja teriakikana.

Liekö syynä sateinen keli vai jotkin kanadalaiset pöpöt, niin Tuomas toi kuitenkin Vancouverin tuliaisina nuhan ja keskiviikkoillalla oli myös pientä lämpöä. Torstaina nuha kuitenkin jo hieman hellitti, eikä lämpöäkään enää ollut, joten uskalsimme tänään perjantaina mennä Tuomaksen kanssa taaperoiden Halloween-juhliin. Tuomas oli pukeutunut pandakarhuksi ja sopi hyvin joukkoon leijonien, apinoiden, dinosaurusten, mehiläisten ja koppakuoriasten kanssa

Huomenna on sitten taas luvassa reissausta, kun lennämme viikonlopuksi Kelownaan suomalaista sukujuurta olevan ystäväni Vickien luokse.