Tofino - sademetsiä ja surffaajia

Blogikirjoittamiseni näemmä hieman jätättää. Eli tarkoitus olisi kertoa viime viikonlopun matkastamme Tofinoon.
Nyt on lauantai ja tulimme sieltä jo maanantaina. Olen pitkin viikkoa yrittänyt kirjoittaa tätä blogia, mutta Tuomas ei suostunut nukkumaan pariin päivään ollenkaan päiväuniaan, joten en minäkään ole saanut mitään tehtyä. Onneksi eilen ja tänään hän on sitten nukkunut ne kolmen tunnin superpäikkärinsä. Ilman päikkäreitä Tuomas on iltaisin joko hyperaktiivinen duracell-pupu tai sitten kitinä-Kalle.

Mutta, siis Tofinoon. Vuokrasimme auton ja lähdimme matkaan lauantaina. Tofino sijaitsee Vancouverin saaren länsirannikolla noin 5 tunnin matkan (taaperoiden kanssa matkustavat kertovat tämän puolellatoista) päässä. Noin 1500 asukkaan kylä on Pacific Rimin luonnonpuiston vieressä kapean niemen kärjessä. Suurin nähtävyys luonnonpuistossa on Long Beach eli "pitkä ranta".

Tofinon kylän oman kotisivut kertovat, että "Ikivanhat rannikon pohjoiset sademetsät, häkellyttävät näköalapaikat,kilometrit koskematonta hiekkarantaa ja upea luonto villieläimineen ja kasveineen houkuttelevat Tofinoon yli miljoona vierailijaa vuodessa."

Matkalla Tofinoon pysähdyimme pariksi tunniksi Nanaimossa, joka on kaiketi saaren toiseksi suurin kaupunki. Nanaimoonhan suomalaisetkin siirtolaiset tulivat kaivosmiehiksi jo 1800-luvulla. Kävimme kylässä kaukaisten sukulaistemme luona. Perheen isäntä oli nimeltään Mielty ja hän oli syntyisin Sointulasta, Malcolm Islandilta, jossa siis kävimme syyskuun puolivälissä. Tuomas oli kylässä kuin kotonaan ja jälleen kerran aivan otettu perheen koirasta.

Nanaimosta tie Tofinoon kulki Port Alberninin kautta, jota kutsutaan saaren "lohikaupungiksi". (Täällä on muuten vähän eri lohet kuin koto-Suomessa). Port Alberninin jälkeen maisemat tulivat varsin jylhiksi ja upeiksi, oli järviä ja vuoria ja vuoria ja vuonoja.

Tofinossa olimme vuokranneet sviitin Tofino Inlet Cottagesista. Todella kiva ja suojainen paikka. Mökki oli sisältäkin erittäin hyvässä ja siistissä kunnossa. Lisäksi kohtasimme sellaista palvelualttiutta, jota ei ihan joka päivä tule vastaan. Voin suositella, jos joku joskus Tofinoon aikoo.

Ilta jo pimeni, kun saimme tavarat purettua, joten Panu kävi kylän osuuskaupassa hakemassa iltapalaa ja aamupalaa. Tuomaksen kanssa ihmeteltiin sillä välin mökkiä ja salaperäistä ekstravuodetta, joka oli luolamaisesti piilossa seinän takana. Ja kyllähän Tuomas halusi heti tutustua myös mökin televisiovarustuksiin ja kaukosäätimiin. Hän avasi television ja löysi sopivasti heti kanadalaisen lastenkanavan TreeHousen.

Sunnuntaina ihmettelimme syvästi, sillä sää oli hyvin aurinkoinen. Säätiedotukset olivat pitkin viikkoa luvanneet vain sadetta ja sadetta. Vancouverin saaren länsirannikko on sitä paitsi hyvin sateista seutua. Lähdimmekin sitten heti aamulla tutustumaan Long Beachin upeisiin hiekkarantoihin. Lämpöasteita oli jotain 12-15 astetta. Kävelyretki rannalla oli oikein mukava. Tutkailimme yhdessä ajopuita ja simpukoita. Tuomas tykkäsi sotkea käsiään hiekassa ja minä otin paljon valokuvia. Long Beachilla ja muillakin niemenkärjen rannoilla oli paljon surffaajia. Aallot olivat ihan kunnon kokoisia.

Long Beachilta lähdimme käymään sademetsässä. Laudoilla päällystetty polku kulki varsin mielenkiintoisen näköisessä metsässä. Saniaisia kasvoi valtavasti ja isot jättituijat (Western red cedars) olivat sammalten peittämiä. En edes tiedä mitä kaikkia puita metsästä löytyi, sen verran vieraita ovat nämä hemlokit ja douglaskuuset suomalaisiin metsiin tottuneelle.

Seuraava päivä olikin sitten sateinen, mutta pistäydyimme vielä yhdellä rannalla ennen kotiinlähtöä. Sielläkin oli runsaasti surffaajia.

Eilen eli perjantaina kävin taas jokaviikkoiseen tapaani James Bayn community schoolin Zumbassa. Ohjaajamme on hyvin innostava kuubalainen Isabel, joka on aikoinaan kuulunut Kuuban maratonjoukkueeseen ja voittanutkin jotain maratoneja. Hän kertoi meille, että lapsena häntä sanottin aina "taksiksi", kun oli koko ajan juoksussa.

Tänään kävimme puolestaan tutkailemassa Panun ja Tuomaksen kanssa Victorian lähistöllä olevaa lohipuroa. Taisivat kuitenkin olla nukkumassa, kun ei vielä näkynyt. Ovat kuulemma hieman myöhässä ja suurin osa vasta parveilee järvellä lähellä puron läheisyydessä. Muutama on kuitenkin jo kipuamassa ylävirtaan. Lohien sijasta näimmekin intiaanikalastajia, jotka olivat opettamassa lapsilleen jotain vanhoja pyyntitaitoja. Täällä intiaaneja sanotaan usein nimellä "First Nations people". Monet asuvat reservaateissa (=nuhjuisissa trailer parkeissa). No, en odottanutkaan, että tiipiissä asustaisivat, mutta köyhää väkeä ovat.

Huomenna lähdemme lautalla Vancouveriin. Tai toivottavasti lähdemme, sillä tuolla ulkona kuulostaa olevan aikamoinen tuuli. Tänne olikin annettu kovan tuulen varoitus. Lauttamatka kestää 1,5 tuntia. Panulla on Vancouverissa työtapaamisia ja esitys yliopistolla. Palaamme sitten keskiviikkona taas yhtä kaupunkia rikkaampana. Ainut masentava juttu asiassa on säätiedotus. Se lupaa sadetta tai sadekuuroja jokaiselle päivälle. No, menemme varmaankin akvaarioon, joten siellä se sadekaan ei haittaa.