Utopiaa etsimässä

Viime viikonloppuna kävimme Sointulassa, joka sijaitsee Malkosaarella (Malcolm Island) aivan Port Mc Neilin kupeessa Vancouverin saaren pohjoisosassa. Ajoaika Victoriasta sinne on noin 6,5 tuntia. Panua Sointula kiinnosti ihan työnsä puolestakin, tutkiihan hän osuuskuntia, ja niitä mahtuu Sointulan historiaan.

Sointula oli suomalaissiirtolaisten perustama utopia. Suomalaiset kaivosmiehet olivat kyllästyneet Nanaimon kaivoksien tylyyn meininkiin ja pyysivät Suomesta apuun Matti Kurikkaa, joka oli utopisti, sosialisti ja lehtimies. Kurikan johdolla he ostivat Malkosaaren omaksi utopistiseksi yhdyskunnakseen vuonna 1901.

Tarkoitus oli luoda yhteisö, jossa oli yhteisomistus ja kaikki olisivat samanarvoisia. Lapsille oli päiväkoti, jotta myös naiset voisivat tehdä töitä kuten miehet. Sointulassa oli säännölliset voimistelutuokiot, musiikinopetusta, konsertteja ja näytelmiä.

Utopialla oli kuitenkin nopea loppu. Sointulassa oli paha tulipalo, Kurikka teki huonoja päätöksiä, maanviljely ei kannattanut ja velkojat olivat niskassa. Neljän raskaan vuoden jälkeen siirtolaiset palauttivat saaren takaisin Brittiläiselle Kolumbialle. Osa, kuten Kurikka, jätti saareen taakseen, mutta osa suomalaisista jäi elämään Sointulaan, ja he ostivat itselleen maata.

Sointulasta tulikin arkisempi ja käytännöllisempi suomalainen yhdyskunta, jossa keskityttiin kalastukseen ja metsätöihin. Saari pysyi pitkään hyvin suomalaisena, kunnes 60-luvun lopulla saari sai uusia asukkaita yhdysvaltalaisista hipeistä, jotka halusivat "takaisin luontoon". Nykyään Malkosaarella on noin 800 asukasta, joista noin 50 puhuu vielä suomea.

No, se lyhyesti Sointulan historiasta. Lauttamatkan jälkeen menimme syömään lounasta kahvilaan, joka oli vastapäätä Sointulan vuonna 1909 perustettua osuuskauppaa. Kalakeitto oli kerrassaan herkullista. Kävimme ruokaostoksilla osuuskaupassa ja sitten hakemassa Sointulan rautakaupasta minulle kumpparit, kun viikonlopusta vaikutti tulevan sateinen. Menimme katsomaan kalastaja-aluksia Sointulan venesatamaan, ja sen jälkeen meillä olikin treffit Gloria Williamsin kanssa Sointulan museossa.

Gloria on yksi museon vapaaehtoisista työntekijöistä. Hän kertoi sukunsa tulevan Kokkolasta. Museo oli täynnä Sointulan historiaa. Esimerkiksi suomalaisten seuraintalossa ollut esirippu roikkui museon seinällä. Esiripussa oli sirppiä ja vasaraa ja suomalaiskansallista maisemaa. Tuomas oli aluksi ihan tylsistynyt Panun Ergo-repussa, mutta sitten innoissaan, kun sai luvan kulkea ympäriinsä ja paukuttaa rumpua sekä soittaa urkuharmonia.

Majapaikkamme sijaitsi Sea 4 Miles Cottages -nimisessä paikassa. Sointulan entisen majakanvartijan tytär Jill Miles ja hänen miehensä olivat rakennuttaneet kaksi mökkiä ihan rannan kupeeseen Kaleva Roadille. Näköala mökin ikkunoista oli ihan huikea ja varustelutaso hyvä. Rannalla kävellessä kuului, kun isot korpit raakkuivat suurissa kuusissa (vai olivatko ne Hemlokkeja tai jotain).

Seuraavana päivänä lähdimme tutkimaan saarta perusteellisemmin. Panu kävi aamun juoksulenkillään Mateoja traililla eli Mateojan polulla saaren keskiosassa ja puolenpäivän aikoihin lähdimme katsomaan majakkaa Pultenay Pointiin. Huomasimme rannalla, että puissa kasvoi valtavasti naavaa. Ilma olikin todella raikasta ja puhtaan oloista.

Seuraavaksi lähdimme pikkuvaellukselle Beautiful Bay trailille eli "Kauniin lahden polulle". Se alkoi Bere Pointin leirintäalueelta. Polun varrella kasvoi pohjoista sademetsää. Panun mielestä oltiin kuin Ugandassa. Metsä oli todella tiheää. Aluksi joka puolella oli Salal-pensasta, jonka marjat ovat kai jotain puolukan ja mustikan välistä. Polun varrella oli näköalapaikka, josta pystyi bongaamaan valaita (tai oikeammin nämä Orcat eli Killer whalesit ovat delfiinejä). Emme kyllä nähneet yhtään, mutta kuulimme leirintäalueella, että valaita oli ollut rannan lähellä aiemmin päivällä.

Illan tullen pistäydyin vielä Sointulan hautuumaalla. Kuten voi odottaa, se oli täynnä suomalaisin sukunimin varustettuja hautapaaseja. Omalta kohdalta mielenkiintoisin oli hautakivi, johon oli haudattu kapteeni William Mielty ja neljä muuta miestä, jotka olivat kuolleet Ocean Star-laivalla 60-luvulla. Isoäitini tyttönimi kun on Mielty ja tämä sukunimi ei ole kovin yleinen. Voisin sanoa, että hän varmaankin oli kaukainen sukulainen.

Lähdimme Sointulasta maanantai-aamuna heti sen jälkeen, kun olimme ostaneet bensaa paikalliselta Co-op-huoltamolta. Sointulan keskusta vaikutti yllättävän elävältä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kaupan edessä olevalla penkillä keskusteltiin vilkkaasti.

Laitoin paljon kuvia Sointulan matkaltamme kuva-albumiin Flickriin. Katso kuvat täältä!

Leikkipuistossa

Tänään aamupäivällä käytiin Tuomaksen kanssa leikkipuistossa. Tuomas tietenkin marssi ensimmäiseksi tämän auton (=titon) luo ja kiipesi ratin taakse. Tuomas on niin poika-poika. Leikkipuistossa oli runsaasti lapsia äitiensä, hoitotätiensä ja isiensä kanssa.

Yhtä äitiä kiinnosti, mitä kieltä puhuin pojalleni, ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu, joka polveili kielistä vähemmistökansallisuuksiin ja lopulta äitiyslomapäivien vertailuun.

Leikkipuisto on sekin siellä isossa Beacon Hill -puistossa. Matkalla näimme mustia variksia, oravia, sorsia, riikinkukkoja, eri rotuisia koiria ja haikaroita.

Puolenpäivän jälkeen nukutin Tuomaksen päiväunille. Hän tahtoo edelleen nukahtaa vaan rattaissa, niinpä mennään ajelulle ja sitten kannan hänet sisälle nukkumaan. Sellaista kätevää, isoa vedenpitävää kuistia kun ei täällä ole.

Tällä kertaa yhdistin nukutusajelun pikku kauppareissuun. Lähin kauppa on pienehkö ruokapuoti Niagara Streetillä. Puoti oli kyllä mukavan oloinen, paikallisia tuotteita ja luomua. Supermarketti on sitten korttelin tai parin verran kauempana eli Thrifty Foods.

Televisiota en ole täällä ollessani ehtinyt katsoa, paitsi sivusilmällä lastenkanavia. Lukemisetkin ovat jääneet vähiin, paitsi että tänään luin Good Housekeeping -lehteä ja mainoksia. Opin muun muassa sen, että kuivausrumpuun kannattaa heittää sekaan myös yksi kuiva pyyhe. Se imee kosteutta, ja pyykkikasa kuivuu näin nopeammin. Puutarhahuonekalut taas kannattaa valella etikalla, niin ei tule hometta, sanoo Heloise palstallaan. On tämä kyllä niin kotiäiteilyä.

Säästä sen verran, että aamulla oli pilvistä ja nyt iltapäivällä sataa. Aika paljon täällä on satanut, ja lämpötilat ovat olleet samanlaisia kuin Helsingissä. Eli tänäänkin aamupäivällä oli 13 astetta kun lähdimme kotoa. Loppuviikoksi ennustetaan sellaista 17 astetta ja sadekuuroja melkein joka päivälle. No, syksyhän tämä on.

Huomenna piti olla ensimmäinen Zumbatunti täällä, mutta ei nyt sitten olekaan, kun Panulla on joku tärkeä työmeno samaan aikaan. Menen sitten tänään ihan tavalliseen aerobikkiin, niin tulee muutakin liikuntaa kuin vaunukävelyä.

Beacon Hillin kotieläinpihalla

Olemme nyt asuneet muutamia päiviä täällä Victoriassa. Olin aluksi niin väsynyt ja Suomen ajassa, etten oikein jaksanut edes päivittää tätä blogia. Victorian asuntomme sijaitsee puutalossa lähellä isoa Beacon Hillin puistoa. Olemme käyneet siellä jo useamman kerran. Kävimme tänäänkin. Tällä kertaa vierailimme puiston kotieläinpihalla. Tuomas tykkäsi, kun sai silittää vuohia. Katso video, niin näet.


Asunnostamme vielä sen verran, että asuintalossamme on viisi huoneistoa. Tämän talon naapureistamme olen tavannut vasta Paulin, joka asuu pohjakerroksessa ja opiskelee viulunsoittoa yliopistolla. Viulun ääntä en ole kuullut, joten taitaa harjoitella jossain ihan muualla.


Kun saavuimme Victoriaan vuokraemäntämme Joan oli meitä asunnolla vastassa kahden pienen valkoisen koiransa kanssa. Tuomas oli tietysti koirista aivan ihastuksissaan.

Asuntomme on täysin kalustettu, on televisiot, mikrot, kahvinkeittimet, lautaset ja jopa liinavaatteet. Asunnossa on tiettyä englatilaishenkisyyttä, on kokolattiamatot, paljon pöytälamppuja, tummia lipastoja ja seinillä paljon maalauksia.



Aluksi Tuomas oli minulta koko ajan kateissa, kun hän juoksi asunnon läpi ympyrää huoneesta toiseen. Ulkona on aidattu sisäpiha, jossa runsaasti kukkia ja puita. Valitettavasti myös korkeita kivirappusia, joten Tuomaksen kanssa saa olla tarkkana.

James Bayn asuntoalue, jossa asuntomme siis sijaitsee, on hyvin rauhallinen. Täällä on paljon todella kauniita vanhoja taloja ja hyvin hoidettuja puutarhoja.



Selasin paikallista kiinteistölehteä ja huomasin, että keskivertotalosta (3 makuuhuonetta)alueella pyydetään noin 600 000 Kanadan dollaria (n.450 000 euroa). Ihan samanlaisia hintoja kuin kotona Helsingin Vartioharjussa.

Vanhojen puutalojen lisäksi siellä täällä on matalia kerrostaloja ja vanhainkoteja. Victoria on ylipäätäänkin suosittu asuinkohde eläkeläisille. Onhan täällä Kanadan leudoin ilmasto.

Viikonloppuna teimme runsaasti ruoka- yms. hankintoja. Meillä oli auto vuokralla. Tuomakselle hankimme matkasängyn ja minä sain pehmeän ja matalan tyynyn (kun olen vähän nirso tämän niskani kanssa). Kävimme myös katsomassa Panun työpaikkaa yliopistolla ja ajelimme ympäri Victoriaa.

Keskustaan ei ole täältä pitkä matka, olisiko vähän yli kilometri. Kaupungille mennessä ensin tulevat vastaan Brittiläisen Kolumbian historiallinen museo ja komeasti iltavalaistu parlamenttitalo.

Helsinki-Frankfurt-Calgary-Victoria

Pitkä lentomatka on nyt takana ja olemme Tuomaksen ja Panun kanssa turvallisesti Victorian asunnossamme. Lähdimme torstaina aamulla Helsingistä Frankfurtiin. Siellä vaihdoimme Calgaryn koneeseen ja puoli kahden aikaan yöllä Suomen aikaa olimme Calgaryn lentokentällä.

Pitkä lentomatka meni Tuomakselta oikein hyvin. Suuri apu oli siitä, että lentokoneen istuimissa oli näytöt, joilta saattoi katsella piirrettyjä.

Mietimme kovasti Tuomaksen jaksamista, joten olimme varanneet Calgarystä lentokenttähotellin. Menimme suosiolla nukkumaan, vaikka olisi tietysti pitänyt pinnistellä hereillä. Tuomas heräsi, kun hotellin kelloradio näytti 02:05. Sitten olikin hyvä lähteä lentokentälle uudelleen kuuden aikaan aamulla.

Calgarystä lensimme Victoriaan ja shuttle bussilla lentokentältä tänne kaupungille.

Victoriasta ja asunnostamme sitten enemmän seuraavassa postauksessa.

Mitä opin lentomatkalta Helsinki-Frankfurt-Calgary-Victoria:

- Kaikki (myös Tuomas) voivat ottaa mukaan yhden matkalaukun, ja se voi painaa 23 kiloa.
- Kannattaisi ehkä nukkua koneessa.
- Vaippoja pitäisi varata kaksinkertainen määrä, kun päivä onkin yhtäkiä niin pitkä ja pientä miestä janottaa. Onneksi mukava kanssamatkustajarouva lainasi pari ylimääräistä.
- Calgaryssä ei esitteen mukaan ole oikein mitään nähtävää, paitsi että uusi pilvenpiirtäjä on rakenteilla.
- Calgaryn lentokentällä sinut vastaanottaa joku mummeli, jolla on iso valkoinen cowboyhattu. (=lentokentällä on vapaaehtoistyöntekijöitä.
- Calgaryssä on seitsemän kuukauden talvi ja säätyyppi voi vaihdella äkillisesti. Kaupunki on preerian laidalla, joten siellä on aika kuivaa. Kalliovuoret sijaitsevat lähellä.
- En vieläkään tykkää potkurikoneista, mutta lento Calgarystä Victoriaan meni mallikkaasti.

Kanada kutsuu

On kulunut neljä vuotta siitä, kun lähdimme Panun kanssa edellisen kerran asumaan Atlantin taakse. Tuolloin kohteena oli Ithaca New Yorkin osavaltiossa, jonne Panu lähti vierailevaksi tutkijaksi Cornellin yliopistoon. Kirjoitin tuolloin blogia nimeltä Kampusvaimo.

Tänä syksynä olemme lähdössä Victoriaan, joka sijaitsee Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa (eli BC:ssä) Vancouverin saarella. Panulla on paikka vierailevana tutkijana Victorian yliopistossa ja me lähdemme Tuomaksen kanssa mukaan. Tällä kertaa matka kestää hieman alle kolme kuukautta. Haluamme tulla takaisin ennen Tuomaksen kaksivuotispäivää. Yli kaksivuotias kun tarvitsee lentokoneessa oman istumapaikan ja lippukin maksaa jo maltaita.

Veljeni ehdotti, että kirjoittaisin samaan tyyliin blogia myös tältä matkalta ja mieheni setä Tapani suositteli nimeksi Kampusvaimo Kanadassa. Se kuulostaa mielestäni aika loogiselta jatkolta. Eikö vain?

Nyt on syyskuun 7. päivä, ja matkamme alkaa ylihuomenna syyskuun 9. päivänä. Tulemme takaisin marraskuun lopulla. Lentolippujen lisäksi meillä on jo hankittuna kalustettu asunto Victoriassa. Se sijaitsee James Bayn rauhallisella asuntoalueella hyvin lähellä Victorian keskustaa. Merenrantaankaan ei ole pitkä.

Victoriasta vielä sen verran, että kyseessä on BC:n pääkaupunki. Vancouverin saarihan sijaitsee Tyynessämeressä Vancouverin edustalla. Victoriasta on myös suora lauttayhteys USA:n Seattleen, joka sekin on melko lähellä. Kaupunki ei ole mikään pilvenpiirtäjäcity, mutta ei myöskään niin pieni kuin Ithaca. Kaupungissa ja sen välittömässä ympäristössä on yli 300 000 asukasta.

Victorian lempinimi on City of Gardens, joten toivon, että vielä jotain syyskukkia on näkyvillä kun saavumme sinne. Asuntomme lähellä on puisto nimeltä Beacon Hill Park, ehkäpä sieltä kukkia löytyy. Siellä pitäisi olla myös lapsille tarkoitettu kotieläinpiha.

Linkkejä:

Victoria Kanadan kartalla

Vancouverin saari

Victorian kaupungin kotisivut

Victorian yliopisto

Beacon Hill Park

James Bayn asuntoalue