Vesielämää Vancouverissa

Vancouver oli pilvenpiirtäjiä, kuhinaa, rantaviivaa, Stanley Parkia ja lyhyellä vierailullamme myös jatkuvaa SADETTA. Osallistuimme Tuomaksen kanssa Panun työmatkalle Vancouveriin sunnuntaista keskiviikkoon.

Matkanteko oli tällä kertaa varsin helppoa. Victorian bussiasemalta otimme bussin Vancouverin keskustaan. Eli täällä saarella kun olemme, niin bussi ajoi ensin puolen tunnin matkan lauttarantaan Swartz Bayhin, sieltä lauttaan ja Tsawwassasissa pos lautalta ja noin tunnin matkan Vancouverin keskustaan. Tuomaksella oli onneksi bussissa uusiseelantilainen Brian-niminen nuoriherra leikkiseurana.

Huoneistohotellimme Times Square Suites oli tosi hyvin varusteltu. Sviitissä oli makuuhuone ja olohuone avokeittiöllä. Keittiössä oli astianpesukone, hella, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, vedenkeitin, jääkaappi, pesukone ja rumpukuivaaja. Kylpyhuoneessa oli kunnon amme ja televisiossa oli paljon kanavia. Pesukonetta tulikin sitten käytettyä, kun oli tuo pikkumies mukana.

Hotellin sijainti oli varsin ideaali, todella lähellä Stanley Parkia, mutta kuitenkin downtownin kupeessa Robson Streetin varrella.

Ainoat miinukset olivat kaiketi vilkas katu ja (ehkä turhan) lämmin makuuhuone. Toisille lämpötila olisi varmaan ollut oikein sopiva, mutta me olemme tottuneet viileään.

Suurin pettymys (tai kyllähän me tiesimme, kun olimme kerran säätiedotuksia vilkuilleet) Vancouverissa oli sää. Ensin ei satanut, sitten satoi vain pientä sadetta, sitten isompaa sadetta ja sitten aina vain isompaa ja kylmempää sadetta.

Maanantai oli varsin sateinen, tiistai ei onneksi ihan niin. Keskiviikkona aurinko jo pilkahteli, mutta meillä koitti jo kotimatka.

Sunnuntaina kiertelimme kaupungilla, maanantaiksi piti sitten jo keksiä sadekelin tekemistä. Päätimme mennä uimaan, koska Tuomas on sellainen pieni vesipeto.

Löysimme Vancouver Aquatic Centerin ihan keskustan kupeesta. Siellä olikin varsin mukavat kaksi taaperoallasta, jossa toisessa oli pieni vesiliukumäki.

Taaperoaltaat ovat siinä mielessä täällä Kanadassa (kahden kokemuksen perusteella) erilaisia, että vesi on kyllä todella lämmintä, sellaista vauvojen kylpyvesiluokkaa eli ehkä noin 37 astetta.

Tuomas halusi taas sukellella ja sukellella. Mietin, että koska pojan voisi oikein laittaa uimakouluun, kun yrittää jo kovasti uida. Ehkä ei kuitenkaan vielä, kun ei varmaankaan ymmärrä, että veteen voi myös hukkua.

Kävimme uimisen jälkeen lounaalla ja Panu vei ystävällisesti Tuomaksen nukkumaan hotelliin, ja itse sain vähän shoppailla. Kummatkaan miehenpuolet meidän perheessä eivät tykkää kaupoissa käymisestä - varsinkaan naistenvaateliikkeissä. Toinen lähtee karkuun ja toinen on kiukkuinen.

Tiistaina olikin Panun työpäivä esityksineen ja tapaamisineen, joten minä ja Tuomas lähdimme Stanley Parkiin Vancouverin akvaarioon.

Tuomas oli aluksi hyvin kiinnostunut kaloista, merihevosista, meritähdistä ja muista merenelävistä.

Näimme akvaarion sisätiloissa mm. haikaloja, rauskuja ja isoja kilpikonnia. Akvaarion leikkinurkassa Tuomas sai puuhailla ja kokeilla miltä simpukat ja ja meritähdet tuntuvat käteen. Tuomas oli hyvin innostunut, kun sai laittaa kätensä kylmään veteen ihan luvan kanssa. Ehkä vähän liiankin.

Akvarion ulkoaltaalla alkoi maitovalasshow. Ei siis delfiinishow, vaikka näimme niitäkin. Maitovalaat ovat valkoisia ja niillä ei ole selkäevää. Siis jos joku miettii. Ovat noin neli-viisimetrisiä. Tuomaskin tykkäsi, kun sai taputtaa valaiden sylkemis-, hyppimis- ja puhumistempuille. Näimme ulkoaltaissa myös saukkoja ja hylkeitä.

Monen tunnin kiertely akvaariossa ja pienimuotoinen lounasruokailu väsytti pojan niin, että hän nukahti rattaisiin Stanley Parkissa. Kiertelin jonkin verran puistossa, mutta sitten alkoi taas ripotella vettä.

Panu tuli työkuvioistaan takaisin joskus viiden aikaan ja sain viettää taas "omaa aikaa" ja käydä Vancouverin taidemuseossa. Halusin käydä, koska olin lukenut, että museossa on hyvä kokoelma kanadalaisen taidemaalarin Emily Carrin maalauksia.

Emily Carr oli syntynyt Victoriassa. Hänen syntymäkotinsa on todella lähellä Victorian asuntoamme. Hän on myös asunut St Andrews Streetillä eli samalla kadulla kuin me. Hänen kahdella sisarellaan oli talot tässä ihan nurkalla. Emily maalasi lähinnä metsää ja intiaanien toteemipaaluja.

Olin hyvin tyytyväinen, kun taidemuseossa oli näyttely "In dialogue with Carr", jossa nykytaiteilijat peilasivat omia teoksiaan Carrin teoksiin. Käytännössä samassa huoneessa oli aina jonkin nykytaiteilijan ja Carrin teoksia. Nyt vähän harmitti, kun emme käyneet Sointulassa käydessämme viereisellä saarella Alert Bayssa, jossa on vanha intiaanikylä. Emily Carr oli maalannut sieltä paljon eri teoksia. Mutta tuskinpa Alert Bay näyttää enää samalta kuin Emilyn aikoihin.

Tuomasta ei ole nykyisin niin kovin hauska viedä illalliselle ravintolaan. On ehkä hänelle vähän tylsää ja kuten voitte arvata, niin tylsistynyt taapero tekee kaikkea tuhmaa. Ratkaisimme asian hakemalla lähiravintoloista ruokaa kotiin. Oli kerrassaan leppoissa ja viinikin tuli halvemmaksi, kun sen haki paikallisesta supermarketista. Kokeilimme japanilaista (ei sushia), korealaista ja afrikkalaista ravintolaa. Parasta oli japanilainen kala-äyriäis-nuudeliruoka ja teriakikana.

Liekö syynä sateinen keli vai jotkin kanadalaiset pöpöt, niin Tuomas toi kuitenkin Vancouverin tuliaisina nuhan ja keskiviikkoillalla oli myös pientä lämpöä. Torstaina nuha kuitenkin jo hieman hellitti, eikä lämpöäkään enää ollut, joten uskalsimme tänään perjantaina mennä Tuomaksen kanssa taaperoiden Halloween-juhliin. Tuomas oli pukeutunut pandakarhuksi ja sopi hyvin joukkoon leijonien, apinoiden, dinosaurusten, mehiläisten ja koppakuoriasten kanssa

Huomenna on sitten taas luvassa reissausta, kun lennämme viikonlopuksi Kelownaan suomalaista sukujuurta olevan ystäväni Vickien luokse.

Tofino - sademetsiä ja surffaajia

Blogikirjoittamiseni näemmä hieman jätättää. Eli tarkoitus olisi kertoa viime viikonlopun matkastamme Tofinoon.
Nyt on lauantai ja tulimme sieltä jo maanantaina. Olen pitkin viikkoa yrittänyt kirjoittaa tätä blogia, mutta Tuomas ei suostunut nukkumaan pariin päivään ollenkaan päiväuniaan, joten en minäkään ole saanut mitään tehtyä. Onneksi eilen ja tänään hän on sitten nukkunut ne kolmen tunnin superpäikkärinsä. Ilman päikkäreitä Tuomas on iltaisin joko hyperaktiivinen duracell-pupu tai sitten kitinä-Kalle.

Mutta, siis Tofinoon. Vuokrasimme auton ja lähdimme matkaan lauantaina. Tofino sijaitsee Vancouverin saaren länsirannikolla noin 5 tunnin matkan (taaperoiden kanssa matkustavat kertovat tämän puolellatoista) päässä. Noin 1500 asukkaan kylä on Pacific Rimin luonnonpuiston vieressä kapean niemen kärjessä. Suurin nähtävyys luonnonpuistossa on Long Beach eli "pitkä ranta".

Tofinon kylän oman kotisivut kertovat, että "Ikivanhat rannikon pohjoiset sademetsät, häkellyttävät näköalapaikat,kilometrit koskematonta hiekkarantaa ja upea luonto villieläimineen ja kasveineen houkuttelevat Tofinoon yli miljoona vierailijaa vuodessa."

Matkalla Tofinoon pysähdyimme pariksi tunniksi Nanaimossa, joka on kaiketi saaren toiseksi suurin kaupunki. Nanaimoonhan suomalaisetkin siirtolaiset tulivat kaivosmiehiksi jo 1800-luvulla. Kävimme kylässä kaukaisten sukulaistemme luona. Perheen isäntä oli nimeltään Mielty ja hän oli syntyisin Sointulasta, Malcolm Islandilta, jossa siis kävimme syyskuun puolivälissä. Tuomas oli kylässä kuin kotonaan ja jälleen kerran aivan otettu perheen koirasta.

Nanaimosta tie Tofinoon kulki Port Alberninin kautta, jota kutsutaan saaren "lohikaupungiksi". (Täällä on muuten vähän eri lohet kuin koto-Suomessa). Port Alberninin jälkeen maisemat tulivat varsin jylhiksi ja upeiksi, oli järviä ja vuoria ja vuoria ja vuonoja.

Tofinossa olimme vuokranneet sviitin Tofino Inlet Cottagesista. Todella kiva ja suojainen paikka. Mökki oli sisältäkin erittäin hyvässä ja siistissä kunnossa. Lisäksi kohtasimme sellaista palvelualttiutta, jota ei ihan joka päivä tule vastaan. Voin suositella, jos joku joskus Tofinoon aikoo.

Ilta jo pimeni, kun saimme tavarat purettua, joten Panu kävi kylän osuuskaupassa hakemassa iltapalaa ja aamupalaa. Tuomaksen kanssa ihmeteltiin sillä välin mökkiä ja salaperäistä ekstravuodetta, joka oli luolamaisesti piilossa seinän takana. Ja kyllähän Tuomas halusi heti tutustua myös mökin televisiovarustuksiin ja kaukosäätimiin. Hän avasi television ja löysi sopivasti heti kanadalaisen lastenkanavan TreeHousen.

Sunnuntaina ihmettelimme syvästi, sillä sää oli hyvin aurinkoinen. Säätiedotukset olivat pitkin viikkoa luvanneet vain sadetta ja sadetta. Vancouverin saaren länsirannikko on sitä paitsi hyvin sateista seutua. Lähdimmekin sitten heti aamulla tutustumaan Long Beachin upeisiin hiekkarantoihin. Lämpöasteita oli jotain 12-15 astetta. Kävelyretki rannalla oli oikein mukava. Tutkailimme yhdessä ajopuita ja simpukoita. Tuomas tykkäsi sotkea käsiään hiekassa ja minä otin paljon valokuvia. Long Beachilla ja muillakin niemenkärjen rannoilla oli paljon surffaajia. Aallot olivat ihan kunnon kokoisia.

Long Beachilta lähdimme käymään sademetsässä. Laudoilla päällystetty polku kulki varsin mielenkiintoisen näköisessä metsässä. Saniaisia kasvoi valtavasti ja isot jättituijat (Western red cedars) olivat sammalten peittämiä. En edes tiedä mitä kaikkia puita metsästä löytyi, sen verran vieraita ovat nämä hemlokit ja douglaskuuset suomalaisiin metsiin tottuneelle.

Seuraava päivä olikin sitten sateinen, mutta pistäydyimme vielä yhdellä rannalla ennen kotiinlähtöä. Sielläkin oli runsaasti surffaajia.

Eilen eli perjantaina kävin taas jokaviikkoiseen tapaani James Bayn community schoolin Zumbassa. Ohjaajamme on hyvin innostava kuubalainen Isabel, joka on aikoinaan kuulunut Kuuban maratonjoukkueeseen ja voittanutkin jotain maratoneja. Hän kertoi meille, että lapsena häntä sanottin aina "taksiksi", kun oli koko ajan juoksussa.

Tänään kävimme puolestaan tutkailemassa Panun ja Tuomaksen kanssa Victorian lähistöllä olevaa lohipuroa. Taisivat kuitenkin olla nukkumassa, kun ei vielä näkynyt. Ovat kuulemma hieman myöhässä ja suurin osa vasta parveilee järvellä lähellä puron läheisyydessä. Muutama on kuitenkin jo kipuamassa ylävirtaan. Lohien sijasta näimmekin intiaanikalastajia, jotka olivat opettamassa lapsilleen jotain vanhoja pyyntitaitoja. Täällä intiaaneja sanotaan usein nimellä "First Nations people". Monet asuvat reservaateissa (=nuhjuisissa trailer parkeissa). No, en odottanutkaan, että tiipiissä asustaisivat, mutta köyhää väkeä ovat.

Huomenna lähdemme lautalla Vancouveriin. Tai toivottavasti lähdemme, sillä tuolla ulkona kuulostaa olevan aikamoinen tuuli. Tänne olikin annettu kovan tuulen varoitus. Lauttamatka kestää 1,5 tuntia. Panulla on Vancouverissa työtapaamisia ja esitys yliopistolla. Palaamme sitten keskiviikkona taas yhtä kaupunkia rikkaampana. Ainut masentava juttu asiassa on säätiedotus. Se lupaa sadetta tai sadekuuroja jokaiselle päivälle. No, menemme varmaankin akvaarioon, joten siellä se sadekaan ei haittaa.

Vauvarokkia, perhosia ja matkasuunnitelmia

Tuomas istuu sylissäni, ja kuuntelen Spotifystä 80-luvun rockia ja poppia. Toisenlaista rockia oli perjantaina aamupäivällä, kun olimme Tuomaksen kanssa paikallisen kansalaisopiston muskarissa "Baby Rockissa" kuten he itse sitä kutsuvat.

Muskari täällä on hyvin samanlainen kuin muskari kotona Helsingissä. Paitsi tietysti, että laulut ovat englanniksi. Ja Tuomaksen kanssa on välillä yhtä noloa kuin Myllypuron MLL:n muskarissakin. Muut istuvat kiltisti äitiensä, isiensä (1 kpl), isoäitiensä (2 kpl) ja lastenhoitajiensa (1 kpl) sylissä, kun Tuomas voi pompata tanssimaan keskelle rinkiä tai "soittamaan" kitaraa yhdessä kitaraa soittavan muskariopen kanssa. Tai sitten Tuomas menee kokeilemaan, olisiko luokkahuoneen ovi mahdollisesti auki ja pääsisikö sieltä karkuun. Tai aukeaisiko tuo pianon kansi...

Tässäpä yksi laululeikki, jota me joka perjantai leikimme. Se kertoo kirpusta, joka kiipeää varpaasta ihan päälaelle asti:

On my toe there is a flea,

Now he’s climbing up on me,

Past my stomach, past my nose,

On my head where my hair grows.

On my head there is a flea
Now he’s climbing down on me,

Past my stomach,

past my knee,

On my toe,

Take THAT, you flea! (tässä kohdassa sitten lätkitään varpaita...)

Perjantaina illalla oli vuorossa pyykinpesua. Yleensä pyykki on Tuomaksen vaatteita tai Panun lenkkivaatteita. Pyykkäys täällä meidän talossa tapahtuu alhaalla kellarissa, jossa on päältäladattava pesukone ja iso kuivausrumpu.

Vuokraemäntä on bisnesnaisena pistänyt pesukoneen ja kuivausrummun kolikoilla toimiviksi. Jossain huuhtelun alkupäässä pitäisi sitten laittaa koneeseen huuhteluainetta, ja en minä tietenkään jaksa seisoa siellä katsomassa, että koska se tapahtuu. Niinpä huuhteluainepullo on edelleen lähes täynnä. Eipä tuo kai mitään haittaa.

Tänään lauantaina vuokrasimme auton ja kävimme Butterfly Gardensissa eli perhospuutarhassa, joka sijaitsee Victorian pohjoispuolella noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Puutarha oli sisätiloissa ja siellä oli trooppisen kosteaa.
Perhosista kaiketi kaunein oli Blue Morpho - valtavan iso sininen perhonen, mutta hyvin vaikea kuvattava. Se ei viihtynyt hetkeäkään paikallaan, paitsi siivet suljettuna. Silloin näkyivät siipien suuret silmät, mutta väri olikin siipien alapuolella ruskea.
Tuomasta kiinnostivat perhosten lisäksi puutarhan vesiputoukset ja purot. Olihan siellä myös pari flamingoa ja värikkäitä kaloja ja papukaijoja.

Huomenna menemme kannustamaan Panua tämän juostessa Victorian maratonia. Maraton juostaan ihan asuntomme läheltä. Sää ei onneksi näytä olevan ihan yhtä sateinen kuin tänään, vaan ennusteen mukaan 17 astetta ja puolipilvistä, aamulla ehkä hieman sadekuuroja.

Ensi viikon lopulla aiomme lähteä Vancouverin saaren länsiosaan Tofinoon, jota ihan kaikki paikalliset kehuvat "sinne teidän pitää mennä".

Siellä on upeaa rantaa silmänkantamattomiin ja paikka olisi sellaisen aktiivisen ulkoilmaihmisen paratiisi. Ikävä kyllä, montaa asiaa (melontaa, kalastusta, surffausta, haastavia vaelluksia, karhuretkiä yms) ei ole niin hyvä toteuttaa Tuomaksen kanssa. Ehkä me sitten vain otamme rennosti ja sadesään sattuessa luemme yhdessä Lorutoukka-kirjaa.

Kukkia ja valaita

Tänä viikonloppuna olemme olleet Victoriassa, mutta viime viikonloppuna olimme taas reissussa.

Kävimme viikko sitten USA:n puolella. Lähdimme lauantai-aamuna Victorian läheltä Sidneyn lauttasatamasta Anacortesiin, Washingtoniin. Lauttamatka kesti hieman alle kolme tuntia. Meillä oli vuokra-auto, joten matkanteko Washingtonin osavaltiossa oli helppoa.

Matkan tarkoitus oli tällä kertaa sukulointi, joten nähtävyyksien katselu jäi vähemmälle. Paitsi näimme me tietysti upean Deception Pass -sillan, jolta näkymät olivat aivan huikeat. Oak Harborissa asuu äidinpuoleisia sukulaisiani, joiden kanssa olen kirjoitellut sähköposteja jo kymmenen vuoden ajan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näin heidät livenä.

Tunsimme olevamme hyvin tervetulleita, ja äitini sukulaismies Walter, joka on laivastosta eläkkeellä, varasi meille huoneet paikallisesta Navy Lodgesta. Mietin vähän alkuun, että kuinka kummassa se on mahdollista, mehän olemme ihan eri maan kansalaisiakin. Sitten selvisi, että kyseisellä alueella on lähinnä laivaston kauppoja, Navy Lodge ja jotain muuta vähemmän sotilaallista. Varsinainen laivaston lentotukikohta on siirtynyt kauemmas kaupungin ulkopuolelle.

Oak Harborin lisäksi kävimme myös Mount Vernonissa, jossa sukulaiseni Patricia asuu.

Erikoista matkassamme oli se, että molemmilla lauttamatkoilla näimme miekkavalaita. Lautta kulki Yhdysvaltojen San Juan -saarten (San Juan Islands) välitse. Yritin parhaani mukaan saada valaat ikuistettua, mutta ne olivat aika nopeita pyrähdyksiä, joten kuvissa näkyy vain vähän pyrstöä tai evää. Toissapäivänä lauantaina näin myös hylkeen, se kalasteli lokin kanssa Victorian Oak Bayn rannalla.

Keskiviikkona saimme vieraan Kelownasta. Sukututkimusystäväni Vickie tuli muutamaksi päiväksi käymään ja juhlistamaan syntymäpäivääni.

Vickien Tuulari-suku tulee Lapualta. Vickie kuuluu Jaakko Ilkan jälkeläisiin, joten hän on kaukaista sukua minulle ja varmaan aika monelle muullekin pohjalaiselle.

Syntymäpäivänäni torstaina sään haltijat olivat onneksi iloisella mielellä ja lähettivät tänne Victoriaan aurinkoa ja lämpöä. Vietimme mukavan päivän Butchart Gardensissa, joka lienee Victorian ympäristön ykkösnähtävyys.

Panukin oli ottanut töistä vapaata, koska hänellä oli konferenssi viikonloppuna. Minulla oli uusi kamerani, joten sain runsaasti harjoittelua kukkapenkkien kuvaamisesta.

Muutama siemenpussi lähti tietenkin mukaan. Illalla oli vuorossa kakkua ja cavaa.

Perjantaina lähdimme Vickien ja Tuomaksen kanssa käymään Sookessa, joka on kaupunki Victorian lähellä Vancouverin saaren etelärannalla.

Näkymät ovat, kuten Vickie totesi, "tästä Japaniin..." Sookessa kävimme kanadansuomalaisen Royn luona. Hänellä oli aivan ihana pieni koira, josta Tuomas todella tykkäsi. Hän heitteli koiralle palloa uudestaan ja uudestaan.